NÄLKÄVUODET
Oulun Wiikko-Sanomia 15.10.1859
Pulkkilasta. Wiime tiistaina 4:nä päiwänä lokakuuta paloi Launolan maalla Launolan kylässä riihi eloineen, jossa tilassa myöskin yksi ihminen menetti henkensä. Talon renki, kaksi piikaa ja lapsen=likka oliwat warahin aamulla riihellä, renki ja toinen piika puimassa ja ne toiset muutoin siellä käymässä, kun walkea riihen uunista tarttui kahteen kadosta pudonneesen olki-lyhteesen ja niin kiiwaasti leweni yli koko riihen laattian, että ihmiset töin tuskin pääsiwät riihestä pois. Piika Maria Hywärinen jäi riiheen sisälle ja sai siellä hirwiän kuoleman, sillä hän paloi sinne. Hirwiä on ajatellakkin tämmöisen onnettomuuden tapahtuneen, waan se on wielä tuhatta kauhiampi niille, jotka palawan huoneen owella saiwat odottaa, liekin tekewän surma- ja häwitys=töitänsä, tietäen huoneessa olewan työkumppaninsa ja kuulla sen walitus-huutoa: "Herra Jumala kuin piti palaa!" Tiedon saatua rienti talossa olewa wäki riihelle awuksi, jossa tilassa talonpoika Abram Launonen kaksi erityistä kertaa oli mennyt palawaan riiheen sisälle, auttaakseen sitä siellä olewaa onnetonta, mutta hänen kiitettäwä uskaliaisuutensa meni hukkaan. H. G. N.
Oulun Wiikko-Sanomia 3.8.1867
Pulkkilasta 15 p. heinäk. Kuopion hippakunnan pispa käwi Pulkkilan kirkossa 10 p. heinäkuuta. Kirkko oli wielä tyhjä wäestä; mutta tuli sinne kuitenki nuori wäki melkein tarkoin, jotka sitte luetettiin ja tutkisteltiin tarpeellisimmista kristin opin pääkappaleista. Luetuksen ja tutkinnon jälkeen itse pispa antoi terweellisiä muistutuksia tämän elämän katowaisuudesta ja autuuden opista, kuin myöskin kyseli muista kirkon menoihin kuuluwista asioista, jos jollaki olisi ollut walittamista kirkko-hallituksesta, josta ei kukaan puhunut mitään, waikka uni-lukkari olisi tarpeellinen. Sielun wihollinen on kylwänyt ohdakkeita tähänki Herran wiinawäkeen, waikka Jumala on kurittanut kowilla katowuosilla ja näljällä. "Millä häntä taas heinä tehtäneen," walittaa moni mies. Petäjää on kiskottu, kun jaksaisi saada höystöä, että pääsisi taas uutiseen. Kärsiwällisyydellä pitää odottaa elon aikaa, jos kuitenki wielä Herra armahtaisi tätäki syntistä kansaa. Kyllä tämä on nyt surkia aika, mutta mihinkäpä tästä päästäneen; työläs on potkia tutkainta wastaan. I. L.
Oulun Wiikko-Sanomia 2.11.1867
Pulkkilasta. Raaimmat ihmiset, jotka eiwät kärsiwällisyydellä ja rehellisyydellä ole woineet eikä tahtoneet wastustaa noita nyky-ajan puutteita ja ahtauksia, owat keksineet uusia keinoja, joilla tawallansa owat edespäin pyrkineet. Näistä uusista keinoista on etupäässä mainittawa: warkaukset, murhapoltot, salainen wiinanpoltto ja kawalat kaupat. Päinwastoin siitä, mitä taiwaan ja maan Herra on katowuosilla tarkoittanut, owat ihmiset ne waan käyttäneet suuremmaksi paatumukseksi.
Kuin luonnon järjestys ja ajan riento waatiwat muka ei wanhallaan olemista, waan kaikissa edistymistä, owat kawaluudet ja wääryydetkin tawallansa edistyneet; sillä wanhat keinot kawaluuksissa owat tulleet jo mailmalta kowin tunnetuiksi, jonkatähden niidenkin harrastajien on täytynyt keksiä uusia keinoja, joilla edistäwät ilkitöitänsä, Tämäkin kummallinen "riihen palo,” josta oli tarkoitukseni kertoa, osottaa keksityn uusia keinoja warkauswehkeissä. Pulkkilan kirkonkylässä oli wiime lokakuun 3:tta päiwää wasten yöllä palanut riihessä rukiit kummallisella tawalla. Riihen omistaja on H. P—n, ja riihi on wähän matkaa kylästä yhden puron warrella ja kylän puoli warjottu männiköllä ja korkeammalla kankaalla. Rukiit oliwat ahdetut riiheen, niinkuin tawallinen on, 2 p. lokakuuta; mutta seuraawana yönä oli rukiista ylähällä kattoa wasten ihan karreksi palaneet lyhteet tähkiä myöten ja paikoittain puoli lyhteisiin. Kuitenkin oli tywipuolet ihan wiheriät ja wihannat. Kummallista kuin lyhteiden latwat oli niin supi palaneet, eikä riihen katto syttynyt palamaan! Jos elot olisi jo ennen eli toisena päiwänä pantu riiheen, olisi ollut luultawa niiden syttyneen ylöllisestä kuumuudesta; mutta nyt on se mahdotointa, warsinki kuin ne lyhteet, mitkä ei aiwan supi olleet palaneet, oliwat jywättöminä. Asia on arwattawasti tapahtunut seuraawaisesti: roswot owat ensin riihen iskeneet ja ottaneet jywiä minkä owat saaneet, sitte owat he niitä kiukaassa polttaa kärwennelleet, että muka luultaisiin niiden kuumuudesta palaneen, jott'ei niinpian roswotyöksi huomattaisi, ja sitte owat he lyhteet jälleen ahtaneet parsille, niinkuin ei muka mitään olisi tapahtunut. Ja kumma kyllä ett'ei nekään oljet, mitkä parsilta alas riippuiwat, olleet ollenkaan palaneet. Luuta, jonka riihimiehet oliwat riihen ulkopuolelle jättäneet, oli ollut kiukaan edessä, pahasti palanunna, josta myös oli nähtäwä, että sillä owat roswot kärhentäneet tulta kiukaassa, lyhteiden päitä polttaessaan. Tämä on niitä uusia keinoja warkaus-wehkeissä, jonkamoista täällä ei ennen ole kuultu eikä nähty. —
—b —k —n.
Oulun Wiikko-Sanomia 28.12.1867
Oulusta. Jos nälkähätä läänissämme jo on ollut paikottain arweluttawa, niin eipä wähempää kurjuutta liene tämäntalwiset pakkaset, joita kesti milt'ei katkeamatta marraskuun alulta aina joulu-aattoon asti, puolialastomille mökkiläisille ja kulkijoille myötänsä tuoneet. Erittäin ankara oli Puhurin poika menneen wiikon perjantaina ja lauwantaina, jolloin esimerkiksi Pulkkilassa ei kyettykään tawallisella Celcion lämpömittarilla sen näpistyksiä mittailemaan, sillä eläwä hopia oli kokonaan painunut pallon pohjaan. Waalistuneet ja hilseiset nenänpäät ja korwanlehdet ihmisillä kantawat todistuksia mainittuin pakkasten tuimuudesta. Mutta joulu-aattona lauhtui luonnon helma, ikääskuin olisi sekin nyt halunnut armastella kowasti kuritettuja lapsiansa, joita hengellinen mailma tuolla lähestywällä juhlalla kiirehti sulkemaan kaikkia wirwottawaan ja lämmittäwään armo-helmaansa. Sittemmin on ilma asunut lauhkiana; siitettä ja luntaki on sadellut ja keli on ollut erinomainen.